Frank Grayson Bristow on 44-vuotias (13.02.1973) ex-erikoisjoukkojen sotilas, nykyään henkivartija ja siinä sivussa palkkatappaja. Vahva aksentti kielii ulkomaalaisuudesta ja sukujuuret vievätkin Iso-Britanniaan. Asuu nykyään kuitenkin New Yorkissa, Midtown Manhattanilla kerrostaloasunnossa (641 5th Avenue). Naimaton sinkku, seksuaalinen suuntautuminen kallistuu naisiin.

Vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia tai lapsia.

178 senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan atleettinen ja lihaksikas. Painoa suunnilleen 82 kiloa. Mies ajelee päänsä pitäen hiuksensa lyhyenä sänkenä, kun on iän karttuessa alkanut kaljuuntumaan. Leukaa koristaa yleensä kello viiden varjo. Iholta löytyy muutamia arpia, mutta ei mitään loputonta tilkkutäkkiä. Pähkinänruskeat, ilmeikkäät silmät.

Frank pukeutuu työskennellessään henkivartijana pukuihin ja viihtyy siistissä puvuntakissa muutenkin. Vapaa-ajalla farkkupari ja nahkatakki ovat menevä yhdistelmä, mutta kaikki neuleista ja trenssitakeista tavallisiin t-paitoihin saakka pysyy päällä. Ei seuraa trendejä, mutta omistaa selvän tyylitajun eikä koskaan näytä epäsiistiltä. Ranteesta löytyy yleensä hyvin kallis kello.

Frank Grayson syntyi ainoaksi lapseksi brittivanhemmilleen. Lapsuus haisi rahalta ja kaikki tuotiin hopealusikalla pöytään. Frankin isä oli tärkeä poliitikko, joka oli paljon siihen aikaan esillä lehdissä ja julkisuuskuvan täytyi olla täysin puhtoinen. Äiti oli mielestään aatelinen, kun jossain suvun kuudennessa polvessa oli melkein menty naimisiin herttuan kanssa. Paremmalta titteliltään turhapäinen nainen oli siivelläelijä, jonka ainoa tehtävä oli näyttää kauniilta kuvissa. Vanhempien avioliitto oli varsin rakkaudeton, mutta molemmat kyllä välittivät lapsestaan. Frankista povattiin jotain suurta ja poika passitettiin parhaisiin yksityiskouluihin eikä rahalla ollut koskaan suurta arvoa, sillä sitä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Lakimies, lääkäri miksei myös poliitikko - kaikki olisivat olleet oikein miellyttäviä ammatteja. Jälkikasvupa päätti toisin ja hakeutui asevoimiin.

Frank oli säntillinen sotilas, joka tuntui olevan luotu juuri sille uralle. Mies eteni arvoasteikolla ja kun kaipasi haasteita lisää, päätti hakea brittejen erikoisjoukkoihin. SAS:in kanssa hän osallistui useisiin niin julkisesti puituihin kuin edelleenkin classified-kansiossa lepääviin operaatioihin. Viimeisimpänä niihin kuuluivat tehtävät Lähi-Idässä, vaikka maailmalla kerettiin näkemää myös Afrikkaa ja muita mahdollisia konfliktialueita. Britti koki saaneensa tarpeeksi kaikesta siitä pyssyn heiluttelusta ja omatoimisesti jättäytyi aktiivisesta palveluksesta vuoden 2005 alussa. Entinen palvelustoveri vinkkasi siinä vaiheessa mahdollisesta uudesta työpaikasta: joku miehen ystävän ystävä pyöritti rapakon takana turvallisuusfirmaa, jonka riveissä armeijakokemus katsottiin vain plussaksi. Niinpä Frank karisti kotimaan hiekat kengistään ja päätyi Yhdysvaltoihin.

Hän sai töitä melko nopeasti ja päätyi tekemään henkivartijan töitä. Puku pysyi päällä ja mies oli tarpeeksi kovakasvoinen, että toikin jonkinlaista uhan tuntua ihmisten ympärille joiden perään katsoi. Kaikki näistä eivät tietenkään olleet niin puhtaita pulmusia kuin esittivät olevansa. Yksi niistä epäilyttävämmistä ihmisistä oli hurmaavan itäblokkilaisen aksentin omaava Alexander Lazarov, joka julkisen silmän alla pyöritti menestynyttä sijoitusyhtiötä ja sen useita tytäryhtiöitä. Todellisuudessahan mies oli perinyt edesmenneen kasvatti-isänsä rikosimperiumin ja pyöritti asekauppaa ja kaikkea mahdollista enemmän tai vähemmän hämärää. Lazarev oli iskenyt silmänsä henkivartijana toimivaan brittiin, jonka menneisyys oli myös ruodittu ja kaivettu esiin viimeistä yksityiskohtaa myöten. Mies oli hyvin avoin kertoessaan itsestään ja bisneksistään, tarjoten ex-sotilaalle diiliä. Armeijataustaiset ihmiset kun olivat hyvin haluttuja ja niille oli käyttöä. Frank voisi jatkaa laillista työtään tai jatkaa sitä ja siinä samalla työskennellä Alexanderille. Rahasummat joita asekauppias tarjosi olivat huikeita ja kaljupää suostui - ei hänen moraalinen kompassi ollut koskaan ollut mitenkään erityisen tarkka ja olihan ennenkin ihmisiä ammuttu.

Niin Frank veti itsensä mukaan alamaailmaan ja päätyi palkkatappajaksi. Kaikki tieto kulkee Alexanderin kautta, joka loppujen lopuksi toimii vain välittäjänä britin ja hänen palveluitaan tarvitsevien ihmisten välillä. Frank uskoo, ettei ole venäläisen palkkalistoilla ainoa samanlaisia palveluja tarjoava ihminen, mutta ei ole selvittänyt venäläisen bisneksiä ja niiden kiemuroita sen tarkemmin.

Sitä samaa hän tekee nykyäänkin: suojaa rikkauksissa kylpevien, enemmän tai vähemmän rehellisten ihmisten selustaa. Hän on rikkaiden rouvien käsipuolessa gaalailloissa ja vahtii niiden jalokiviä ja seuraavaksi varjostaa jotain silmäätekevää poliitikkoa hämärämpään tapaamiseen. Seuraavaksi viritelläänkin jo kiikaritähtäintä ja suunnitellaan jonkun päivien päättämistä. Laillisia töitä on huomattavasti enemmän kuin niitä laittomia, mutta molempia riittää ihan tarpeeksi takaamaan sen, että kaljupää elää mukavasti. Asunnon vuokra ei todellakaan ole mistään pienimmästä päästä eikä päälle eksy mitään halpahallin pukukokonaisuuksia.

Frank on pitänyt mitättömän yksityiselämänsä ja työnsä tähän mennessä loistavasti erossa toisistaan. Vaikka laittomia töitä on vähemmän ihmiset kuitenkin yhä tarvitsevat palkkatappajankin palveluita - aina löytyy uskottomia puolisoita, kusipäisiä esimiehiä tai vastakkaisesta rikollisjärjestöstä joku nilkki betonikenkiin laitettavaksi. Yhteyttä häneen ei saa ihan kuka tahansa pikkukonna, mutta oikeiden yhteyksien kanssa ainakin isommat kihot saavat tarvittaessa miehen tarjoamat palvelut käyttöönsä. Frank on itse varsin puolueeton ja hoitaa työnsä mukisematta kunhan rahasta ei löydy puutetta. Kristityt, muslimit, mustat, valkoiset, miehet ja naiset - kaikki menevät. Lähikamppailutaitojen takia ihmishenki voidaan riistää muutenkin kuin aseella.

Frank on kovakasvoinen, hiljainen mies. Miehellä on hyvin yksitoikkoinen, melkeinpä mitätön yksityiselämä. Hän ei juurikaan luo työnsä ulkopuolella suhteita muihin aktiivisesti ja viihtyykin hyvin yksinään. Britti elää kuitenkin kaksoiselämää, jonka voisi vaarantaa liian syvät suhdesotkut.

Frank on onnistunut pitämään työt ja yksityiselämänsä täydellisesti erossa toisistaan. Mies on kohtelias ja hyvätapainen, omistaa herrasmiesmäistä charmia ja osaa tilanteesta riippuen hymyilläkin. Hän ei ole huumorintajuton, mutta ei ole ensimmäisenä hihkumassa tapahtumista, heittämässä vitsiä ja naureskelemassa. Miehen moraalinen kompassi saattaa olla enemmän tai vähemmän vinksahtanut, mutta hän on suoraselkäinen ja jos lupaa jotain niin myös pitää sen. Tyhjiä uhkauksia ei lauota ja sovitut diilit tulevat hoidetuiksi ruumisluvuista huolimatta. Frank on kylmäkiskoinen ja pysyy rauhallisena paineenkin alla.

Frankilla on vaikeuksia päästää ihmisiä lähelleen ja hän turvautuu useasti valehteluun, kun haluaa pitää ihmiset käden mitan päässä itsestään. Tästä syystä parisuhteetkin yleensä kaatuvat: naiset pitävät salaperäisyydestä tiettyyn pisteeseen asti ja britti on hyvin sulkeutunut omista asioistaan eikä puhu tunteistaan tai saatikka menneisyydestään. Hän luottaa hyvin harvoihin. Pientä lähipiiriään kohtaan hyvin suojelevainen ja kiinnyttyään johonkin katselee näiden perään vähintään sivusilmällä. Frank osoittaa tunteensa enemmän teoin kuin sanoin eikä mielellään istu pöydän ääreen keskustelemaan siitä mitä ruskeiden silmien takana liikkuukaan. Hän on kuitenkin myös mies ja omaa silmää naiskauneudelle eikä yhden- tai usemman yön jutut ole tuntemattomia.

Töissä ehdottomasti enemmän vakavempi ja roolissa kuin vapaa-ajallaan, mutta mies ei muutu sormia napsauttamalla, kun saa puvun päältään tai heittää pistoolin yöpöydälle. Armeija-ajat ovat jättäneet jälkensä ja hän on edelleenkin hyvin säntillinen ja järjestelmällinen. Hän on harvoin myöhässä ja pitää kaiken asunnostaan lähtien moitteettomassa kunnossa.

Frankilla on pitkä pinna ja hän jaksaa kuunnella uhkauksia ja haukkumisia tyynesti. Suuttuessaan kaljupää on arvaamaton: ulkokuori saattaa pysyä tyynenä, vaikka sisällä kiehuisi. Hän on pitkävihaista sorttia.

Kokonaisuudessaan hiukan juro ja vähäpuheinen, mutta ei kuitenkaan ujo ja ihmiskontakteja pakoon juokseva tapaus. Frank omistaa käytöstapoja ja osaa olla ihan viihdyttävääkin seuraa. Ulkopuoliset kuvailisivat Frankia kohteliaaksi ja miellyttäväksi, vaikkakin siinä samalla aavistuksen sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi. Mies yrittää kuitenkin pitää kuorensa sellaisena, että olisi viimeinen ihminen ketä kukaan luulisi palkkatappajaksi. Ulkonäkö ja tympeä perusilme eivät siinä auta joten niitä paikataan käytöksellä.