Julian Carver

so you can keep knocking but won't knock me down

Julian "Mad Dog" Carver on kolmekymppinen (14.5.1985) mies, jonka juuret vievät Nevadan Las Vegasiin. Virallisesti työtön, mutta tekee pimeitä hanttihommia sekä maksusta toimii velanperijänä sekä heiluttelee nyrkkejään tai pesäpallomailaa. Mies asuu Bronxissa rähjääntyneessä omakotitalon pahasessa. Seksuaaliselta suuntautumiseltaan hetero ja parisuhdekammoinen sinkku.

Perheeseen kuuluu edesmenneet vanhemmat joiden ainoa lapsi on. Kasa puolisisaruksia isänsä kautta kuitenkin löytyy, joista Julian ei kuitenkaan ole tietoinen.

the devil won't let me be

193cm ja suunnilleen sata kiloa painava, harteikas mies. Julian kuntoilee ahkerasti ja harrastaa nyrkkeilyä sekä vaihtelevissa töissään nostelee raskaita tavaroita joten lihasmassaa löytyy oikeista paikoista. Miehellä on leveät kasvot joita hallitsee jykevä leuka ja suurehko nenä, joka on murtunut lukemattomia kertoja ja on siksi hiukan köymy. Silmät ovat vaaleansiniset ja taittavat hiukan valosta riippuen harmaaseen. Useasti mallistaan ulos kasvanut, silmillä roikkuva hiuspehko on luonnostaan punaruskea. Leukaa koristaa usein samaa sävyä oleva sänki tai parta. Lävistyksiä tai tatuointeja Julianilta ei löydy, mutta arpia senkin edestä. Jälkiä rajusta elämästä löytyy eniten käsivarsista, selästä ja kyljistä. Uusimmat arvet löytyvät vasemmalta puolelta kylkeä, pitkänä veitsen aiheuttamana viiruna ja saman puolen olkapäästä luodin tekemänä vammana.

Mies pukeutuu miten sattuu eikä jaksa käyttää aikaansa shoppailuun tai loistavien vaateyhdistelmien pähkäilyyn. Kulkee farkuissa ja wifebeatereissa/t-paidoissa sekä kulahtaneessa nahkatakissa. Kotonaan hiippailee lökäpöksyissä ja melkein poikkeuksetta ilman paitaan eikä julkisilla paikoillakaan kaihda ylävartalonsa esittelyä. Huolehtii kuitenkin hygieeniastaan vaikkakin pukeutuminen on vähän niin ja näin eikä hiusharjakaan ole kovin tuttu esine.

the boy with the broken halo
that's me

Julian syntyi köyhään, rikkinäiseen perheeseen ja sai jo nuoresta iästä lähtien todistaa vanhempiensa jatkuvaa tappelua ja kännäämistä. Mies ei itsekään säilynyt ehjänä ja sai osansa isänsä raivosta sekä äitinsä sättimisestä. Äiti työskenteli pienessä dinerissä ja isä nyrkkeili underground-tapahtumissa käyttäen kotiaan harjoitustantereena sekä raahasi yhdenyönhoitojaan aviovuoteeseensa harva se päivä. Koulu ei ikinä nuorukaista kiinnostanut eikä ollut mitenkään yllättävää että jo kuusitoistakesäisenä kloppi itsekin oli kaulaansa myöten hautautunut alamaailman sotkuihin. Julian hankki rahaa varastelemalla, tappelemalla ja tekemällä sekalaisia hanttihommia. Hän lähti kotoaan lopullisesti teini-ikäisenä eikä ole sen jälkeen takaisin kaipaillut.

Mies sekaantui huumeisiin ja käytti pitkään mitä vain sattui saamaan käsiinsä. Kaverikuviot olivat retuperällä ja läheisyyttä irtosi satunnaisilta yökumppaneilta sekä prostituoiduilta. Julian velkaantui pahasti huumeongelmiensa takia ja muutti pakoon velkojiaan itärannikolle, kun oli ensin tullut melkein tapetuksi. Hän jatkoi huoletonta elämäänsä, mutta onnistui onneksi irrottautumaan edes jotenkin huumekoukustaan. Rahaa virtasi edelleenkin sekalaisista töistä, mutta katutappeluista tuoma kokemus auttoi miestä hankkimaan mainetta palkattavana kovistelijana. Oikeasta summasta rahaa Julian keräsi takaisin velkoja, kovisteli ja pelotteli palkkaajiensa vihollisia ja jakoi kovaa kuria tielleen sattuville. Mies ansaitsi lempinimensä ja vieläkin useimmat tuntevat paremmin Mad Dogina kuin oikealta nimeltä. Vihanhallintaongelmista kärsivä, väkivaltainen punatukka vaikuttaakin useasti kiukkuiselta verikoiralta kuin normaaliin kanssakäymiseen kykenevältä aikuiselta.

Useiden palkkauksien ja niiden syrjässä kulkevien varasto- ja satamatöiden ansiosta Julian onnistui ostamaan itselleen talon Bronxin huonommilta seuduilta sekä pitämään elantonsa laadun tasaisena. Nykyiseen asuinkumppaniinsa, Alexaan, mies törmäsi hämyisellä klubilla jossa nainen oli tanssijana. Bruneten pomo oli iljettävä nilkki ja vaikkakin Julian oli vannonut ettei tekisi hyväntekeväisyyskeikkoja, päätyi hän katkomaan miehen jalat ja nappaamaan tanssijattaren mukaansa. Tämän jälkeen kaksikko on pitänytkin tiiviisti yhtä ja mies on äärimmäisen mustasukkainen sekä riippuvainen ainoasta elämänsä naisesta. Rakkaudeksi sitä tuskin voi sanoa, mutta jotain tunnetta kaksikon suhteeseen sisältyy.

so what if I'm out of control?
maybe that's what I like about it

Julian on varsin uhkaava, kovakasvoinen mies jonka arvaamattomuus ei tule mitenkään yllätyksenä. Hän on kuitenkin tavallisessa kanssakäymisessä varsin säyseä ja enemmänkin yliaktiivinen kuin juro. Julian liikehtii jatkuvasti: naksuttelee sormiaan, pomputtaa jalkaansa tai vaeltelee keskutelun aikana jotain omaa pientä ympyräänsä. Juttuakin yleensä riittää vaikka on kuulijan päätettävissä, että minkä tasoista puhetta suu suoltaakaan. Julianin puheet ovat yleensä varsin karskeja ja hän sanoo asiat hyvin suoraan eikä turhia kiertele. Naisihmisten parissa vähän limainen ja flirttailee estoitta, vinkkailee silmäänsä ja viheltelee minihameiden perään. Kuoren alla kuohuu ja mielialat ailahtelevat usein, joten perusmukavasta jantterista voi muutamassa minuutissa paljastua vihaa tihkuva mies joka näkee kaikkialla punaista.

Julianilla on mitättömän huonot hermot ja vihaisena äänen desibelit nousevat hälyyttävästi ja tavarat lentävät. Mies ei myöskään karta tappelua ja käy herkästi kiinni ärsyttäjiinsä tai johonkin onnettomaan joka vain sattuu väärään paikkaan väärään aikaan. Spontaanit vihanpurkaukset eivät onneksi kestä kauaa vaan tuo tyyntyy suhteellisen nopeasti, mutta toisaalta myös sitten provosoituu erittäin helposti vastapuolen tekemisistä. Raivostuessaan kunnolla Julian tulee melkein kuuroksi ympäristölleen ja tästä pakko-huitoa-nyrkeillä-kaikkea-ja-kaikkia -tilasta tuota on vaikea palauttaa maanpinnalle. Kuitenkin töissä yrittää pitää päänsä kylmänä eikä useasti tyri rahanarvoisia keikkoja tulipäisyydellään. Mies osaa uhkailla ja pelotella muita hyvin ja se tulee nykyään kuin luonnostaan.

Ei päästä ihmisiä helposti iholleen, mutta läheisilleen Julian on takertuva ja uskollinen vahtikoira joka on valmis laittamaan oman nahkansa likoon muiden takia. Pohjimmiltaan ihan mukavaa ja hauskaa seuraa vaikkakin luonteen oikut tekevät ystävillekin välillä tukalat oltavat. Julianista on myös vaikea päästä eroon jos tuo on kerran päättänyt jonkun kuuluvan ystäväpiiriinsä. Parisuhdekammoisena arkajalkana ja omasta mielestä rakkauteen kykenemättömänä mies turvautuu yhdenillanjuttuihin ja hakee pedin lämmittäjiä kapakoista ja muista yhtä romanttisista paikoista. Humalassa Julianin luonteenpiirteet kärjistyvät entisestään. Huumeista mies yrittää pysyä erossa ja katselee niiden käyttäjiä nenänvarttaan pitkin, mutta yhä mielessä pieni ääni houkuttelee palaamaan aineiden pariin.

I'm living like a landmine, waiting to explode

  • tupakoi & juo lähinnä kaljaa sekä väkeviä.
  • ex-huumeaddikti ja yrittää pysyä kaukana kamasta (eikä suvaitse hairahduksia lähipiirissäkään).
  • omistaa 9millisen pistoolin, mutta suosii silti enemmän nyrkkejään tappelussa.
  • ajaa mustaa vuoden 1967 ford mustangia, joka päätyi näppeihin jonkun monimutkaisemman keikan maksuna.
  • yllättävän hyvä kokki, mutta suosii laiskuuden takia noutoruokaa (heikkona kiinalaiseen).
  • pitää tarkkaa huolta fyysisestä kunnostaan liikunnalla.
  • kahvinsa juo mustana ja on allerginen sitrushedelmille sekä kissoille.
  • karttaa avoimia vesialueita eikä suostu helpolla mihinkään rahtilaivaa pienemmälle paatille, koska on naurettavan huono uimari vaikkei tätä julkisesti huutelekaan.
  • surkea teknologian kanssa - kännykkää kyllä osaa käyttää - mutta internet ja varsinkin sosiaaliset mediat ovat hyvin utopisia, ei ymmärrä instagramista tai facebookista yhtään mitään.
  • ääninäyte